Töissä avoimien ovien päivässä

Ammattiin opiskelu

Oli jälleen aika jokavuotisten avointen ovien oppilaitoksessamme Keudan ammattiopistossa, Keravan Sarviniitynkadulla. Opiskeluarki keskeytyi hetkeksi, kun koulumme valtasivat yläastelaiset ja heidän opettajansa. Kaksi päivää ainakin jonkinmoista vilinää ja ihmispaljoutta oli luvassa. Ehkä voisi kuvitella, että tulisi häröpäivät, mutta ei ainakaan meidän luokkalaisten osalta. Meidän luokka nimittäin handlasi kyllä erittäin hyvin nämä kaksi päivää, joihin mahtui niin kiirettä, organisointia, kuin keskittymistä ja iloista oleiluakin.

Ei vähään aikaan ole näin intensiivisempää hetkeen keskittymistä ollut, mikä tuntui ylimääräisenä väsymyksenä päivän jälkeen, vaikkei mitään varsinaista tehnytkään kuin istunut ja tervehtinyt yläastenuoria. Se, että ihan vain näköaistillaan näkee 250 uutta tyyppiä parin hassun tunnin aikana, riittää kai ihmisaivoille informaatioksi, joka aiheuttaa ylimääräistä nuutumista. Tai ainakin mun aivoille.

Hetken mietin, miltähän tutoreista on tuntunut, heillä on aivan simona ollut uusia opiskelijoita, joille on pitänyt infota ja ohjata heitä ja sellaista. Mahtaa tutoreita kanssa väsyttää päivän jälkeen! Mutta kaaosfiilistä ei yläastelaisista kyllä tullut, ehkä siksi että he kyllä kuuntelivat ja olivat ihan nätisti ja normisti.

Ehkä joku siellä mietti, minkälaisia hajuja kohta haistellaan ja millaisilta laboranttioppilaat yleensä vaikuttavat tai että miltä meidän koulun laboratorio näyttää. Tai että onks tänne vaikea päästä. Itse pohdin hetken, mitä itse aikoinaan mietin, kun piti alkaa miettiä, mitä tekee ysärin jälkeen.. Ja sitäkin, missä määrin päätöksiä tekeviä nuoria esim. tänään kiinnosti kiinnostua… Heidänkin päivässään oli aika paljon hektisyyttä ja informaatiota nopeassa paketissa.

Ysiluokkalaiset tutustuivat ammattiopistoon Keravan Sarviniitynkadulla, tässä ollaan laboratorioluokassa.

Ysiluokkalaiset tutustuivat ammattiopistoon Keravan Sarviniitynkadulla, tässä ollaan laboratorioluokassa.

Jepjep… Päivän kulku ja sen etukäteen suunnittelu toteutuivat hyvin opettajan ja opiskelijoiden kanssa. Oli selkeästi ajateltu, mitä tehdään ja niin pois päin. Ja jos tulee muutoksia, niin rennosti joku sitten paikkaa ja sitä rataa. Meillä kemian osastolla oli vierailijoille järjestetty perinteinen hajutesti (ks. yläkuva), jossa piti arvata tuoksuja purkeista. Yksi opiskelijoita piti alkuesittelyn laboranttilinjastamme ja muut opiskelijat valvoivat testipisteillä. Minä olin änkenyt loppuleimauspisteelle mahdollisia palkintoja jakamaan ja karttoja leimailemaan. Ja tulipahan aikas monta kertaa sanottua kahden päivän aikana ”terve, moi, kiitos, hei onks sul se kartta, ota tarra ja jess oikeita vastauksia”. Joo, kieli solmussa, melkein. Mä olin sen leimasimen kanssa kuin jossain passintarkastajan konttorissa, heh. Tunteella!

Ilmassa oli kaikkiaan aistittavissa odotusta, innostusta, ehkä vähän jännitystä ja tietysti myös tekemisen meininkiä. Mutta ennen kaikkea se niin hieno me-henki! Ope oli kivasti messissä ja oppilaat vastuuntuntoisia. Eli vähäks oltiin siis hyvii ja todellakin onnistuttiin! Yksi iltarupeama vielä enää jäljellä, kun vanhemmat ja sen sellaiset käväisevät vielä ja sitten saakin taas normaali kouluarki jatkua ihanassa rauhallisuudessaan.

 Kristiina Holländer, laboranttiopiskelija

WP_20131119_001

Kristiina on kuvassa oikealla, vierellä opiskelukaveri Elina Villinki.

 

opiskelija

, ,

Kommentoi

  • (will not be published)

XHTML: Voit käyttää näitä tageja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>