Navetassa taas, ammuu!

Ammattiin opiskelu

jaakukkaunto

Terve taas!

Tuossa ylhäällä on kuva Jääkukasta, kun se oli vielä pieni vasikka. Tuollaisessa ne siis ovat ihan ensimmäiset hetkensä. Vieressä on syyrialainen hamsteri Unto!

Viikonloppunavettaan kuuluu myös pieneläinten ruokinta. Tänään kun pitelin Untoa sylissäni, myös deguman tuli polvelleni. Se oli kyllä hieno hetki. Pieneläintalolla on myös kaksi uutta tulokasta, nimittäin Kalevi-hämis (avicularia laeta) ja toinen syyrialainen hamsteri nimeltään Popcorn. Aina kun Popparin yrittää ottaa käteen, niin se heittäytyy selälleen. On se vaan niin söpö!

Eläintenhoitajakoulutukseen kuuluu kaksi viikkoa työskentelyä koulun omalla navetalla, jossa on tällä hetkellä 44 lypsävää lehmää ja tietenkin lukuisia hiehoja ja 12 vasikkaa. Toinen viikoista on aamuvuoro eli navetassa ollaan noin klo 6 – 10 riippuen siitä, miten nopeasti hommat saadaan tehtyä. Oma aamuvuoroni oli jo viime vuonna, nyt olen siis ollut illassa viimeiset kaksi viikkoa. Olen siis ottanut yhden ylimääräisen navettaviikon. Pian lähestyy viimeinen lypsyni, se on aika epärealistista. Molemmat viikkoni ovat olleet iltavuoroviikkoja, joihin kuuluu siis myös viikonloppu. Iltanavetta alkaa 14.30 ja loppuu noin kuudelta. Viikonloppuisin iltanavettalaiset tulevat myös aamulla töihin ja huolehtivat, että pieneläimillä on kaikki hyvin.

Iltanavetta alkaa (kauniisti ja suoraan sanoen) paskan lapioimisella. Meitä opiskelijoita on navetassa yleensä samaan aika kaksi ja yhdessä on päätetty, kumpi tekee ja mitä. Isojen lehmien kakat pilkotaan lattiassa oleviin reikiin umpilehmien puolella, koska puuhapete ei pääse sinne. Hiehoillakin poistetaan lannat niiden sängyistä ja lisätään purua tarvittaessa. Se onkin aika hauskaa puuhaa, koska hiehot (eli nuoret lehmät) tulevat morjestamaan, myös oma suosikkini Jääkukka.

Jääkukka syntyi 5.9.2012. Se ei ole vielä ”isojen” hiehojen puolella, koska on niin nuori. Se on lapinlehmä (yksi suomenlehmäroduista, muut kaksi ovat länsisuomenkarja ja kyyttö) ja kauniin valkoinen. Ei kuitenkaan ihan täysin, sillä on mustaa korvissaan. Se on kaunein koskaan näkemäni lehmä. Lapinlehmät ovat aika pieniä verrattuna paljon maitoa tuottaviin ja paljon yleisimpiin rotuihin ayshireen (ne ovat ruskeavalkolaikukkaita ja koululla on niitä eniten) ja hollsteiniin (ne taas ovat mustavalkolaikullisia). Sen huomaa myös maidon määrässä. Ne lypsävät parhaimmillaan 5 litraa, kun ayshire voi lypsää parhaimmillaan (mitä olen siis omin silmin nähnyt) 30 litraa. Koululla ei olekaan lapinlehmiä kuin neljä, mutta sekin on jo jotain.

Suomenkarjan lehmillä on aika lailla luonnetta – ne eivät anna ihan kenen tahansa koskea utareihiinsa, ainakaan helposti. Tänään lypsyllä putsasin sekä Hohteen (Jääkukan emä) että Hehkeen ja kiinnitin niihin koneet alkusuihkeitten ottamisen jälkeen. Kummatkin vastustelivat, mutta olivat koneen ollessa kiinnittyneenä jo nätisti. Vasikoidenkin likaiset purut vaihdetaa puhtaisiin. Niillä on oma osasto erillään muista lehmistä. Pienimmät ovat yksin karsinoissa ja kasvaessaan pääsevät isompiin aitauksiin. Juotolla olevia aitauksissa olevia on neljä. Kaksi vasikkaa on omassa aitauksessaan – Katrilli ja Kaunistus – ja kaksi muuta omassaan. Vastakkaisella puolella samaa tilaa ovat ne, jotka on vieroitettuvieroitetaan juotolta eli vanhimmat. Sieltä sitten siirrytään hiehojen aitaukseen lopulta. Yksi vasikka joutui sinne puolelle vasta eilen ja se ammui aika paljon (eli kiukutteli), paitsi silloin, kun olin siivoamassa sen tiloja. En kyllä kadu yhtään, että otin yhden ylimääräisen viikon, koska rakastan lehmiä tosi paljon, vaikka valitsinkin pieneläimet suuntautumiskyselyissä.

Ajattelin kirjoittaa vielä jotain aiheesta myöhemmin ja siihen kirjoitukseen tulee sitten tuoreempia kuvia! Makeeta ja ahkeraa kouluviikkoa kaikille!

 

Karoliina Soraluoma

, , ,

Kommentoi

  • (will not be published)

XHTML: Voit käyttää näitä tageja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>