Itämeren kierros: Muroista makkaraan

Ammattiin opiskelu

Tervehdys! Opiskelen ensimmäistä vuotta eläintenhoitajaksi Keudassa, Saaren kartanon koulutusyksiköstä. Tässä blogipostauksessa kerron Itämeren kierroksesta, Keudan rahoittamasta vierailusta ystäväkoulujen luona. Matka maksoi meille opiskelijoille 70 €, josta 20 € sai takaisin ruokarahana. Opiskelijabudjetillakin tämä reissu oli siis mahdollinen.

Maanantai 1.4.

Oma matkani alkoi sillä, kun tulin 14 aikoihin Mäntsälän asemalle, josta minut poimittiin mukaan bussiin. Se lähti kohti Turkua. Jokainen esitteli itsensä bussissa ennen Turkua. Turussa otimme laivan Tukholmaan, Silja Linen Baltic Princessin. Meille oli tilattu buffet. Siellä syömisen jälkeen oli vapaata aikaa. Yö sujuikin risteilijän hytissä nukkuen.

Tiistai 2.4

Herätys oli Suomen aikaan 6.20, mikä tarkoitti 5.20 Ruotsin aikaa. Laivan saavuttua Tukholmaan pakkauduimme bussiin, joka lähti ysärihittien saattelemana eteenpäin. Kuljettajamme nimi oli muuten Sepe, joka uhrasi kesälomastaan viikon tälle reissulle. Hän oli siis erittäin kunnioitettava mies. Eikä häneltä kärsivällisyyttäkään puuttunut. Ensimmäisen ison pysähdyksen bussi teki Väderstadin tehtaalla, jossa tehdään kyntökoneita. Meidän koulullamme on myös yksi Väderstadin kone. Meille ollaan hyvin vieraanvaraisia, mikä näkyi sämpylä -ja juustotarjoilussa. Sitä jään ikuisesti kaipaamaan. Aluksi saamme esittelyn yhtiöstä (suomenkielisillä dioilla, mukava yllätys) ja myös oman mustan Väderstad-lippiksen. Pääsimme myös käymään tehtaan sisällä. Sen jälkeen matka jatkui taas bussilla. Maisemat olivat hienoja esimerkiksi nykyaikaisia tuulimyllyjä näkyi vähän väliä. 

Seuraava pysähdys oli Brahen linnassa. Se on rauniolinna järven rannalla, upeissa maisemissa. Linnassa ei ole enää kattoja, mutta hienot kiviosat ovat vielä tallella. Läheisessä huoltoasemalla oli polkagris-myymälä. Lasin takaa näki, miten näitä makeisia leivotaan. Matka jatkui Karlshamniin eli Karlinsatamaan. Pääsimme bussilla rahtilaivan kyytiin, joka vei meidät yön aikana Kaleida-nimiseen satamaan. Jo tällä laivalla huomasi eron ruokatottumuksissa.

Keskiviikko 3.4

Lautta saapui aamulla Kaleidaan, Liettuaan. Arkkitehtuuri vaihtui paljon heti Liettuan puolella. Rapistuneita rakennuksia oli paljon, tiet olivat ajoittain huonossa kunnossa. Näin jopa pell§istä rakennetun slummirykelmän. Koirantaluttajat pitivät Liettuassa koiria irrallaan. Kaupungissa näin elämäni ensimmäisen mustavariksen. Myöhemmin niitä näkyi paljon lisää. Ne ovat mielestäni upeita eläimiä, joilla on mustat kauniit siivet. Niissä ei ole variksen lailla harmaata, eivätkä ne ole  aivan yhtä suuria kuin korpit. Niillä on hieman paljasta nahkaa nokan tyvessä, aavistuksen erivärinen nokka sulkiin nähden. Satamassa näkyi vaikka kuinka paljon lokkeja, mutta myös joitain pieniä sukeltajasorsia.

Jatkoimme matkaa bussilla Nerundan kansallispuistoon. Bussista näkyi monipuoliset maisemat. Syvän vaikutuksen teki metsäpalon tekemä suuri aukio, jossa kasvoi punertavaoksaisia koivuntaimia. Täällä myös näkyi ensimmäiset peurat, joita matkan varrella tulisi näkymään useaan otteeseen. Vain yksi lähti bussia karkuun, kun taas muut oleskelivat pientareilla ja pelloilla.

Bussilla kävimme Kalingradin rajalla, mutta emme  menneet Venäjän puolelle. Takaisin tullessa pysähdyimme Nidan kalastajakylässä. Sen jälkeen siirryimme lautalla takaisin Kaleidaan. Matkalla pysähdyimme Minizoo-eläintarhassa. Se oli silmiä avaava kokemus, joka sai arvostamaan Suomessa olevien tarhaeläinten olosuhteita paljon. Maa oli mudan ja kakan sekoitusta, joten laitoimme kenkäsuojat jalkaamme ennen eläintarhaan menoa. Jotkut häkit olivat huonoja eläimille, esimerkiksi ketulla oli vain betonilattia ja yksi kanto virikkeenä. Ruokana sillä taas oli lihanpaloja ja kuollut ruokahiiri maassa. Korppien aitaus oli pelkkä häkki, jossa oli betonilattia ja kaksi ortta. Kaksi korppia ja yksijalkainen haikara olivat samassa häkissä, joka oli noin suomalaisen vessan kokoinen. Joillain eläimillä, esimerkiksi ilveksillä, oli melkein luonnonmukainen aitaus. Toivon, että he uudistavat muutkin häkit mahdollisimman pian yhtä hyviksi. Turva-aidoissa olisi voinut olla parantamisen varaa, vaikka nyt ne sentään löytyivät. Edellisinä vuosina niitä ei kuulemma edes ollut, minkä seurauksena joku opiskelija menetti laukkunsa karhulle. Minizoon jälkeen jatkoimme matkaa liettualaiseen ystäväkouluun, jossa myös yövyimme.

Torstai 4.4

Aamiainen. Erittäin runsas, rasvainen. Kaksi lautasellista, talon tapaan. Kahvi ja tee juomavaihtoehtoina, itse olisin kaipaillut mehua, maitoa tai vettä. Pakkauduimme bussiin ja suuntasimme kohti maatalousmessuja. Bussimme pysähtyi tientarkastajan ratsiaan. Bussi seisoi yli tunnin, kun tarkastajat tekivät, mitä osasivat. Sakot tuli, kun emme tienneet jostain rajamaksusta. Näitä itämeriressuja on tehty jo kymmenen vuotta ja rajasääntö oli ollut neljä vuotta voimassa. Noh, 600 litin sakot tulivat ja matkaa päästiin jatkamaan. Pysähdys Kainaksen vankileirillä. Nykyisin se on museo, mutta paikka oli ollut monen eri vallan alla vanki- ja keskitysleirinä esimerkiksi Stalinin vallan alla. Päivän ikävän ratsiapysäytyksen takia sekä lumimyrskyn takia ulkoilmanäyttely jäi välistä. Bussi suuntasi nuorten äänestämään paikkaan: Ostoskeskus Akropolikseen. Aika kului siellä todella nopeasti. Takaisin ystäväkoululle, jossa saimme ravitsevan illallisen kahvin ja teen kera, tietysti.

Perjantai 5.4

Aamiaisen jälkeen teimme kierroksen liettualaisella ystäväkoulullamme. Sen jälkeen nousimme taas bussin kyytiin ja lähdimme kohti Latviaa. Noin keskipäivällä pysähdyimme ristikukkulalle. Se on paikka, jonne sodan jälkeen pystytettiin ristejä. Vaikka nämä ristit kaadettiinkin alas, ihmiset toivat yhä vain enemmän ristejä sinne. Nykyisin kukkula on täysin ristien peittämä ja niiden seassa kulkee polkuja. Joissain kohdin ristejä oli niin paljon, että ne muodostivat seinän. Lumisade teki paikasta dramaattisen, se vaikutti syvästi sieluuni. Matkamuistot, joita paikasta pystyi ostamaan, olivat hienoja. Niitä pystyi ostamaan euroilla. Jatkoimme Latvian rajan yli. Kävimme vanhassa kaupungissa ostoksilla. Tämän stopin jälkeen jatkoimme Latvian ystäväkoululle jossa söimme illallisen ja yövyimme.

Lauantai 6.4

Viimeisen päivän sarastus: aamiainen Latvian tapaan. Sitten oli latvialaiasen koulun esittely. Lähdimme bussilla kohti Viroa. Ennen rajaa bussin jäähdytyslaitteisto meni rikki. Viivästystä tuli sen verran, ettemme olisi ehtineet laivaamme. Se peruttiin ja opettaja alkoi puhelimitse etsiä uutta kyytiä. Jäähdytyslaitteisto saatiin korjatuksi, osittain myös oppilaiden avustuksella. Saimme myös kuulla, että pääsisimme seuraavalla kyydillä Suomeen. Viron rajalla teimme pysähdyksen, jolloin vielä tarkastettiin jäähdytyslaitteiston toiminta. Pääsimme käymään Virossa ostoksilla ennen laivaan menoa. Laiva itsessään oli Superstar, Tallinkilta. Söimme siellä buffetin, kohotimme maljan (minun tapauksessani limua), kiitimme Sepeä sekä kaikkia yhteisestä retkestä. Kun saavuimme vihdoin 21.30 Suomeen, ulkona oli pimeää. Bussin edessä keräännyttiin vielä ottamaan ryhmäkuva.

Kaiken kaikkiaan reissu onnistui mukavasti. Opetusta siellä ei tietenkään ollut aikaa saada, mutta kulttuurillisesti oppi paljon. Suomen ihanuuksia oppi myös arvostamaan, kuten vessakulttuuria. Pieniä miinuksia tuli, kuten tupakoitsijat, musiikin volyymi sekä ainainen kiire.

Suurkiitos kaikille osallistujille, joita ilman reissua ei olisi tullut, sekä kaikille opettajille ja tottakai kuskille!

Johanna Karkinen

,

Kommentoi

  • (will not be published)

XHTML: Voit käyttää näitä tageja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>