Hyvät tavat, paras käyntikortti (1.osa)

Ammattiin opiskelu, Opetus

 

Kaunis kattaus

Tälle pöydälle ei varmaankaan nosteta jalkoja. Kuva: Miki Schafranek

Miten jaksaa pitkä koulupäivä?  Näinkö: jalat pöydälle,  pipo syvemmälle ja luurit korville,  känny esiin?  Ei häiritse opettajan höpinä yhdyssanoista tai muusta epäkiinnostavasta.

Tiedämme kaikki, miten haarukkaa ja veistä käytetään. Tiedämme myös, ettei ruoka suussa puhuta, eikä pöytään päin pärskitä.
Mutta unohtuuko arjen tohinassa muu kohteliaisuus, ne hyvät tavat, jotka tekevät koulupäivästä mukavan?
Tervehtiminen, oven aukaiseminen, tärkeät sanat ”kiitos” ja ”anteeksi” tuovat hyvää mieltä jokaiselle. 

Hyviin tapoihin elämässä kuuluu etiketin hallinta: myös puhelinetiketin. Puhelinta ei räplätä silloin, kun tarvitaan työrauhaa tai halutaan olla jossain tilanteessa todella läsnä. Kaikkeen ei voi keskittyä yhtäaikaa, vai voiko?

Kaarina Nivala

3 kommenttia - “Hyvät tavat, paras käyntikortti (1.osa)”

  1. Heli Vastamäki

    Täytyy myöntää, että me nykyihmiset olemme niin tottuneita koko ajan räpläämään puhelimia, että sen lopettaminen saattaa olla joskus TOSI vaikeaa tärkeässäkin palaverissa: ettei nyt vain olisi tullut tärkeää sähköpostia juuri nyt? Lupaan itse yrittää parantaa tapojani tässä suhteessa!

    Vastaa
  2. Kaarina Nivala

    Puhelimen vilkuilua lisää myös se, että siitä on tullut ajannäyttäjä, ainakin minulle. Kauanko tämä palaveri/oppitunti/kokous vielä kestääkään?

    Vastaa
  3. Jussili

    Hyvät tavat kuuluu olla selkäytimessä, niin että niihin e tarvitse keskittyä. ne opitaan kotona, koulussa, mutta tärkeintä on muiden huomioiminen. Sen kun lapselleen opettaa niin ne ”hyvät tavat” ei unohdu koskaan! :) Mutta toi puhelimen räpläys on kyllä yks mihin joksu syyllistyn itsekkin :(

    Vastaa

Kommentoi

  • (will not be published)

XHTML: Voit käyttää näitä tageja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>