Viides ja kuudes päivä Japanissa: tutustumista vanhusten päivätoimintaan

Aikuisopiskelu, Opetus

Konnichiwa. こんにちは

Aloitan blogikirjoitukseni tervehdyksellä, joka tarkoittaa hyvää päivää.

Jatkan matkakertomustani Japanin maaperältä. Perjantaina pääsimme tutustumaan Yume Miyakojima-nimiseen vanhusten päivätoimintapaikkaan. Laitan liitteeksi kuvan paikasta.

Päivätoiminta ei juurikaan eroa meidän suomalaisten vastaavanlaisesta toiminnasta. Päivätoiminnan yhteydessä on kuitenkin care planning center, joka hoitaa asiakkaiden asioiden hoidon, suunnittelun ja kuljetuksen organisoinnin yms. asiat. Tämä on iso eroavaisuus Suomeen verrattuna, ei meillä ole tällaista organisointikeskusta, henkilökunta hoitaa sen muun työn ohella. Mielestäni toimistohenkilökuntaa oli tiskin takana varsin paljon ja heillä oli toimistossa eri tehtävät. Hyvin suunniteltua toimintaa siis.  Palvelukeskus työllisti kokonaisuudessaan 40 työntekijää. Talossa on oma keittiö ja ruoka tehdään itse. Vanhukset haetaan keskukseen päivisin kello 8-10 aikaan. Sovitut kuskit hakevat vanhukset viittä eri reittiä pitkin aamulla ja palauttavat heidät kotiin kello 15 maissa. Asiakkaat tulevat keskukseen kolme kertaa viikossa, yksi vanhus joka päivä.

No mitä keskuksessa sitten päivittäin tapahtuu. Jokaisena päivänä vanhukselta mitataan vitaalielintoiminnot (pulssi, verenpaine ja lämpö). Tällaista systemaattista mittaustahan ei meillä Suomessa suoriteta. Nämä tulokset laitetaan ylös asiakkaan päiväkirjaan, jossa on myös tietoa aamupalan syönnistä ja miten vanhus on nukkunut. Nämä viimeksi mainitut tiedot on merkitty päiväkirjaan kotona ennen hänen hakuaan, esimerkiksi omaisen toimesta. Joka päivä kylvetetään 30 asiakasta. Ja tästäkin paikasta löytyi oma kylpylä, jossa oli oma allas niin pyörätuolille kuin ilman sitä liikkuville.

Hoitotyön opettajalle tulee tietenkin mieleen aseptiikka ja veden puhdistus kylpyläosastolla vieraillessa. Kysyttäessä altaan puhdistuksesta, meille sanottiin, että vesi vaihtuu altaassa automaattisesti. Mutta kerran viikossa allas pestään kunnolla. Aseptiikka ei korostunut muutenkaan päivätoiminnan toiminnassa. En nähnyt käsidesiä juuri käytettävän. Valitettavasti kielen kanssa oli tässä kohteessa sen verran ongelmia, että en edes yrittänyt kysyä esim. eristyspotilaiden hoidosta tai bakteerien yleisyydestä, vaikka se minua olisi kiinnostanutkin.

Liputan päivätoiminnan puolesta. Niin nytkin. Se antaa vanhukselle mahdollisuuden sosiaalisuuteen ja muiden vanhusten tapaamiseen. Henkilökunta oli äärimmäisen kohteliasta ja valloittavaa. Asiakkaiden kanssa hauskuteltiin ja heidän kanssaan tehtiin asioita. Päivän aikana ehdin näkemään erilaisia aktiviteetteja: origamin tekoa, sanaristikon tekoa, värityskuvia ja pelien pelaamista. Paikalla oli myös kosmetologiopettaja, joka meikkasi naisvanhuksia heidän niin halutessaan. Voi miten vanhukset pitivätkään siitä, että heidät meikattiin. Ja hetken päästä oli meidät suomalaiset hoitotyön opettajatkin meikattu.

Joka päivä ihastelen japanilaisten tapaa kohdata toinen ihminen. He osoittavat katseellaan, olemuksellaan ja hymyllään, että juuri sinä olet arvokas. He ovat äärimmäisen kiinnostuneita siitä, että saat tarvitsemasi avun. Kun saisi jotain siitä itselleen matkallaan talteen, olisin iloinen.

Koska japanilaiseen kulttuuriin kuuluu vahvana osana toisen ihmisen miellyttäminen, aiheuttaa se myös ongelmia. Vaikka he eivät ymmärtäisi kysymystäsi, voivat he osoittaa hymyilemällä, että viestinne on mennyt perille. Hetken kuluttua kysyjä tajuaa erilaisista asian yhteyksistä, että kysymys on a) joko ymmärretty väärin tai b) ei ollenkaan c) saa vastauksen muutaman tarkentavan lisäkysymyksen jälkeen. Olemme matkamme aikana kohdanneet useita erilaisia väärinymmärryksiä. Joten on tärkeää varmistaa, että olet tullut ymmärretyksi tai olet ymmärtänyt asian oikein. Valitettavasti täällä Osakassa puhutaan todella huonosti englantia. Auttaisi paljon, jos osaisi japania, edes sanoja/sanontoja. Esimerkiksi kadun nimet, ruokalistat ja muu viestintä voi olla pelkästään japaniksi.

Osaka sijaitsee todella lähdellä Naran kaupunkia.Yli 300 000 asukkaan Nara sijaitsee noin tunnin junamatkan päästä Osakasta. Nara oli Japanin pääkaupunki vuosina 710-784. Naran seitsemän upeaa temppeliä, pyhäkköä ja rauniota, tarkemmin Todaiji, Saidaiji, Kofukuji, Kasugan pyhäkkö, Gangoji, Yakushiji, Toshodaiji ja Heijon palatsin rauniot, muodostavat yhdessä UNESCOn maailmanperintökohteen. Todaiji-temppeli on maailman suurin puurakennus, täällä meillä oli mahdollisuus vierailla eilen, lauantaina. Temppelin sisällä on Japanin suurin pronssinen Buddha-patsas. Se on 15 metriä korkea ja painaa lähes 500 tonnia. Temppeliin mennessä  oikealle jää iso puisto, jossa vaeltelee vapaana peuroja. Peurat ovat niin kesyjä, että ne saattavat tulla tutkimaan laukkusi ja tarkastamaan oletko muistanut tuoda heille pientä namupalaa. Näin kävi minulle.

Todai-ji

Iltapäivän kruunasi retki Issuen puutarhaan, kuva liitteenä. Koko puutarha oli sanoinkuvaamattoman kaunis. Päätän  kirjoitukseni tällä erää tähän kuvaan. Ammentakaa siitä sisäistä rauhaa itseenne. Voimaa uuteen työviikkoonne!

Puutarha

Mari

 

 

 

Mari Seppänen

, ,

Kommentoi

  • (will not be published)

XHTML: Voit käyttää näitä tageja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>