Varhaiskasvatussuunnitelma – aikuisopiskelijan puhe valmistujaisjuhlassa 19.12.2013

Aikuisopiskelu

Hyvä juhlaväki!

Olemme kokoontuneet tänne iloisina ja helpottuneina, sillä opiskelut, ainakin tältä erää, on saatu kunniallisesti päätökseen. Tosin oma helpotus kyllä odottaa vasta muutaman minuutin päässä, kun tämä viimeinen näihin opintoihin liittyvä haaste on ohitse.

Olen itse tehnyt asiat elämässä hieman nurinkurin. Ensin hankin lapset, sitten opiskelin ja nyt olen työelämäni alkutaipaleella neljän koululaisen äitinä. Huomaan, että tämä on ollut minulle juuri oikea etenemisreitti. Motivaatio opiskella oli suurimmillaan vuosien kotiäitiyden jälkeen. Se oli minulle oikeastaan sellainen oma harrastus, omaa aikaa. Opiskelin vanhustyön lähihoitajaksi, mutta kuinkas sattuikaan, päädyin heti valmistumiseni jälkeen töihin päiväkotiin, varhaiskasvatuksen pariin. Koska juttu tuntui niin omalta, ja halusin sekä oppia lisää että tavoitella vakituisempaa työpaikkaa, lähdin opiskelemaan työn ohella lasten ja nuorten osaamisalaa. Sen loppuun saattamista juhlistan itse täällä tänään. Ja oman alani kunniaksi muotoilin tämän puheenvuoroni varhaiskasvatussuunnitelman pohjalta.

Kohta 1. Arkitoiminnot, omatoimisuus

Herääminen aamuisin on sujunut opintojen aikana vaihtelevasti, riippuen onko takana vapaa, työpäivä, kouluilta, työpäivä- ja kouluilta, koulupäivä –ja työilta vaiko etätehtävientekoyö. Vaatteet on puettu hyvin itsenäisesti ja se on sujunut mallikkaasti, mitä nyt joskus eriparisukat eksyneet jalkaan aamukiireessä.

Ruokailut ovat sujuneet moitteetta, syöty siististi ja paljon, etenkin suklaata yön pimeinä tunteita tenttikirjaa tavatessa. Läksyt on tehty omatoimisesti, kalenterin ja kellonraksutuksen tehokkaan painostuksen alaisena. Välillä on omatoimisesti uppouduttu johonkin mielenkiintoiseen asiaan niin innokkaasti, että lapsi on myöhästynyt harrastuksestaan tai miehen kuorsaus kaikunut talossa jo kolme tuntia. Wc-käynnit ovat sujuneet ilman apua, tosin seuraa on koulujen vessoissa ollut usein ihan jonoksi asti. Ajoittaista stressi- ja jännitysripulia on ilmennyt. Nukkumaan menossa on tarvittu välillä runsaasti tukea ja muistuttelua.

Kohta 2. Leikki

Tämän kohdan ohitan kokonaan, koska tästä touhusta on totisesti leikki kaukana!

Kohta 3. Mielenkiinnon kohteet, aktiivisuus

Mielenkiinnon kohteista ei ole pulaa, päinvastoin nälkä kasvaa syödessä. Vaikka työkokemusta oli ennen näitä opintoja kerennyt karttumaan jonkin verran, ei tylsyys iskenyt. Vaikka tietopuolella aina ei uutta tullutkaan, niin uusia näkökantoja ja ajatuksia senkin edestä. Opiskelujen aikana oma mielenkiintoni siirtyi kovasti erityistä tukea tarvitseviin lapsiin ja siellä jossain odottavat ehkä seuraavat opiskelut. Sitten joskus, kun näistä edellisistä on palauduttu! Aktiivisuus on vaihdellut miinukselta plussalle ja taas takaisin. Rehellisesti sanottuna opiskelu työn ohessa on täysin hullua hommaa.

Kohta 4. Sosiaaliset taidot ja tunneilmaisu

Sosiaalisia taitoja on harjoiteltu oikein olan takaa koko opiskelun ajan. Luokassa erottuvat heti ne sielunsiskot, joiden kanssa juttu luistaa ensihetkestä alkaen. Sitten on heitä, joiden kanssa ei moikkausta pidemmälle päästä koko vuoden aikana. Opettajatkin ovat erilaisia ja ryhmätehtävissä sosiaaliset taidot joutuvat kovaan puntariin.

Sen sijaan tunneilmaisua on harjoiteltu etupäässä kotona. Kun on aamuaikaisella herännyt, lähtenyt töihin, töistä kiirehtinyt suoraan kouluun, perehtynyt koulunpenkillä illan lapsen ravitsemuksen saloihin ja sitten vielä ajanut pimeässä 50 km takaisin kotiin, voivat olohuoneen lattialla lojuvat likaiset sukat saada aikaan tunneilmaisun, joka on vertaansa vailla. Opiskeluaika on ollut myös jatkuvaa järjen ja tunteen kamppailua. Se on ollut myös melkoista tunnemyllerrystä. On ollut upeita onnistumisenhetkiä, kiukkua, väsymystä ja epätoivoa. On ollut turhautumista, iloa, naurua ja ylpeyttä. Ja kaikki nämä tunteet on ollut hyvin tarpeellista kokea, jotta osaa olla kiitollinen tästä hetkestä!

Kohta 5. Kieli ja vuorovaikutus

Hyvää suomenkieltä on vuodatettu tietokoneen ruudulle ja ruutupaperille oikein olan takaa. Tehtävät ovat olleet opettavaisia ja mielenkiintoisia, mutta onhan niitä myös stressattu ja kirottu. Ei kait se nuorempana ollut niin justiinsa, vaan näin aikuisopiskelijana sitä tuntuu, että mikään ei ole riittävästi ja pyörittelee asioita mielessään lähes liiaksi asti. Mutta voi sitä helpotuksen huokausta mikä purkautui keuhkoista, kun viimein painoi ”lähetä”-nappia ja tehtävä siirtyi opettajan huoleksi!

Kohta 6. Keskittyminen ja tarkkaavaisuus

Monesti sanotaan, että aikuisopiskelijoiden opettaminen on helppoa ja tehokasta, kun he jaksavat keskittyä opetukseen. Vai onkohan se vaan niin, että nuorilla väsymys purkautuu yliaktiivisuutena ja levottomuutena, meillä aikuisemmilla sitten vaan hyytymisenä ja haukotteluna? Yleensä kyllä opetus oli vallan mielenkiintoista, mutta väliin meinasi fysiikka pistää vastaan. Ainakin olin hyvin onnellinen, että ensiaputunnin elvytettävät tyypit olivat jo lähtökohtaisesti toivottomia tapauksia, koska yövuoron jälkeisellä ajatuksenjuoksulla ei ihan täyteen tarkkaavuuteen tainnut koko aikaa kyetä.

Kohta 7. Liikkuminen

Liikkuminen koulun käytävillä ja portaissa on sujunut varsin mallikkaasti. Etenkin kahvion suuntaan. Myös lyhyitä juoksuspurtteja on otettu, jotta on ehditty oppitunnille ajoissa. Muu liikkuminen vähenikin sitten aivan minimiin, jopa siinä määrin, että koira ja emäntä lihoivat samaa tahtia koko opintojen ajan.

Kohta 8. Taiteellinen kokeminen ja ilmaiseminen

Vuorotyöläisen, matkatyöläisen, neljän lapsen koulujen ja harrastusten, koirien sekä opiskelun yhteensovittaminen oli sellaista taidetta, ettei muulle juuri aikaa jäänyt. Mutta täällä koulussa me taiteiltiin vaikka mitä. Tämmönen nakkisormi poropeukaloki sai ihan valmiiksi asti hienoja paperimassatöitä. Laulamaanki taidettiin vähän innostua.

Kohta 9. Tuen tarpeet

Tukea on tarvittu niin koulussa, töissä kuin kotonakin, ja paljon! Ja koska olen sitä myöskin saanut, on aika kiittää

  •   Oppilaitoksen opettajia, opiskelutovereita, siistijöitä, keittiön väkeä sekä toimiston porukkaa. Täällä on ollut helppoa ja miellyttävää opiskella, koska olette kaikki avuliaita, joustavia ja työstänne innostuneita.
  • Työkavereita, jotka ovat paitsi kannustaneet, myös joustaneet työvuorojen suhteen ja täten mahdollistaneet opiskeluni, sekä työnantajaa joka on kaikin tavoin suhtautunut positiivisesti opintoihini.
  •   Rakasta perhettäni. Pitkäpinnaista aviomiestä, joka on kunnon arjen sankarin tavoin huolehtinut suuressa määrin arjen sujumisesta niinä monena päivänä, kun olen lähtenyt aamuaikaisella ja palannut iltamyöhällä. Lapsia, jotka ovat jääneet aivan liian vähälle huomiolle ja ajalle viimeisen vuoden aikana, mutta jotka eivät silti ole asiaa sen suuremmin kiukutelleet. Ja koirille, jotka edelleen tulevat häntä heiluen vastaan, vaikka olen laiminlyönyt lenkkeilyt niinä päivinä, kun en vain ole kerennyt enkä jaksanut.

 

Ja lopuksi PALJON ONNEA JOKAISELLE VALMISTUNEELLE. Hyvä me!

Mirja Lämsä

opiskelija

, ,

Kommentoi

  • (will not be published)

XHTML: Voit käyttää näitä tageja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>